sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Kuin kanaviillokki kädessä

Viimeisen blogipostaukseni jälkeen jouduin keskelle vääjäämättömien tapahtumien massiivista pyörrettä, jonka seurauksena kiinnostukseni moniin asioihin, kuten bloginpitoon, lopahti äkisti kokonaan. Aallonpohjan ohitettuani olen nyt jälleen kaivanut näppiksen kaapista ja alkanut pohtia syntyjä syviä. Kun vielä ainoat aidot onnistumisen kokemukset nykyään liittyvät tekstien tuottamiseen, on yhtälö selvä: kirjoittaa pitää enemmän ja useammin.

Pitäisi sitten muistaa tämä kanssa.

Tänään on onneksi omaa aikaa, ja kaiken lisäksi vielä visio siitä, miten sitä aion käyttää. D-K anoi ja sai lomaa ihmissuhteesta järjestöpuuhiansa varten ja hävisi pääkaupunkiseudulle, joten Marsulla on koko parisänky omassa käytössään - jääkaapin sisällöstä puhumattakaan. Jotain herkkua voisi askarrella lounaaksi, jos vaikka joku naapuri tulisi kylään. Ja eiliseltä aamupalalta jäi vielä jäätelöäkin, eli jälkiruokaakin on.

Muita kuin syömiseen liittyviä huolia ei onneksi tänään vielä ole muistunut mieleen. Paitsi että hiukset ylettyvät taas kiinni. Se tarkoittaisi parturiajan varaamista, mutta tästä kaupunginosasta ei ole vielä löytynyt tyydyttävää kampaajaa, joka ymmärtäisi luonnonkiharoiden päälle. Ihan joka kerta ei huvittaisi käyttää yritys ja erehdys -metodia, eikä hinnankaan tarvitsisi olla kaupungin korkein. Ratkaisemattomaan ongelmaan täytyisi sitä paitsi saada hyvä selvyys lähikuukausien aikana, sillä hääkampaus pitäisi teettää jossakin, ja Se Oikea Kampaaja on opiskelukaupungista yhä löytymättä. Miksi emme sittenkin valinneet Ahlaisten kirkkoa?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä toveri,

olen huomannut tämän tekstin jo aikoja sitten, mutta vasta nyt älyän osoittaa suunnattoman riemuni aktivoituneen blogin johdosta (paha rakenne, paha rakenne). Toivon runsaasti ynnä kosolti, että löydätte luotettava kampausmestarin. Tapaisin teidät kernaasti, mutta ehkä sitten häissä. Ne jännittävät minua hirmuisesti, enkä tiedä, mitä laitan päälle. Itken kuusi litraa jo kirkossa. Muuten menee hienosti. Tackar och pockar, M.

Anonyymi kirjoitti...

Jäi sitten se genetiivin ännä tuosta luotettavasta. *suom suom* (=suomia, suom. huom.)